Eiliset synttärit oli ja meni. Vähän toisissa merkeissä kuin piti:D Aamu alkoi ihan tavallisesti; join pari kuppia kahvia, kävin tupakalla ja istahdin sohvalle hetkeksi katsomaan facebookkia. Tämän jälkeen oli tarkoitus lähteä koirien kanssa lenkille. En noussut mitenkään erityisen nopeasti taikka oudossa asennossa, mutta selästä kuului naks ja putosin polvillenni. Kipu oli ihan järkyttävää enkä päässyt maasta ylös. Sain hivuttauduttua sen verran sohvan reunaa vasten että sain ylävartalon istuinosalle. Kaikki liike repi selkää ja hengittäminenkin sattui. Soitin itkien miehelle joka ajoi suoraan töistä kotia ja soitti työpaikalleni sekä ambulanssin. Kipulääkettä sain suoraan suoneen sekä nenäsuihkeena. Sen verta pöpperöön menin että kykenin pyörätuoliin istumaan. Matka jatkui Haartmaniin jossa odotin kirurgisen päivystyksessä ensin reilun tunnin että joku toi tippapussin telineen (pidin pussia siis kädessäni) ja tämän jälkeen reilut 2 tuntia että pääsin lääkäriin. Nopea tutkimus ja lisää kipuläääkkeitä naamaan ja lääkäri pyysi odottamaan aulassa 3 tuntia niin nähdään tehoaako lääkkeet. Luulin nyt vähintään pääseväni rtg-kuviin mutta ei.. Lääkkeet eivät paljoa jeesanneet mutta odottelun jälkeen lääkäri totesi että näytät voivan paremmin. Juu, aamuun nähden huomattavasti paremmin kun en ole kontillani ja huuda tuskissani. Vaikka ne lääkkeet turruttaa niin pitäisihän se kivun syykin varmasti tutkia? Aika tuttua huttua. Selkä on vähän sellainen paikka, että ei ole leikkiminen. Kysyin onko varma ettei välilevy ole luiskahtanut/pullahtanut lisää tms(minulla siis välilevyssä jo ennestään pullistumaa). Vastaus oli että ”voi ollakkin, mutta vaikka olisi niin ei me sua nyt kuitenkaan leikattaisi.” Okei. Reseptin kanssa kotiin;panocodia, norflexia ja voltarenin pilsuja. Tadaa! Kotona odotti kuitenkin ihana yllätys mieheltä. Oli ostanut ruusuja ja haluamani kirjan. Itku pääsi ihan liikutuksesta ja kaikesta siitä miten jaksaa tukena ja apuna olla. Yö oli tuskallinen, en löytänyt oikein asentoa ja sitten kun löysin kivuttoman asennon niin hetken päästä olinkin liikahtanut ja selkä vihlaisi niin että silmissä sumeni ja taas asentoa etsimään. Aamulla sängystä nouseminen olikin ihan oma juttunsa:D 10min taistelun ja hivuttautumisen jälkeen pääsin lattian pystyyn. Makuuasennon vuoksi en nyt ole sitten päässyt istumaan taikka yhtään kumartumaan. Selkä täytyy vääntää vähän takanotkolle ettei sattuisi. Onneksi koneen saa pöydälle ja voin kirjoittaa tässä seisoen:D Taisin ottaa tuon vanhenemisen liiankin kirjaimellisesti tänä vuonna:)